Opettajani

Koen, että omat henkiset opettajani ovat olleet Paul Brunton, Ramana Maharshi ja Bart Marshall – tässä järjestyksessä. Samaan joukkoon voisin lukea myös Nisargadatta Maharajin ja TAT-opettajat Richard Rosen ja Art Ticknorin. Näistä elossa ovat ainoastaan Bart ja Art, mutta tällä ei ole niin suurta merkitystä kuin voisi kuvitella. Bruntonin opetuksissa on aina painotettu kääntymistä Yliminän - sisäisen opettajan - puoleen ja rohkaistu vaalimaan tätä suhdetta kaikkein intiimimpänä ja pyhimpänä elämässään. Jokaisen henkisen opettajan tulisi osoittaa henkilön sisällä piilevään Mestariin, sen sijaan että tukisi oppilaan riippuvuutta opettajan 'viisaista' sanoista tai fyysisestä läsnäolosta.

Ja yksi juttu meinasi unohtua: Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirja oli – ja on – yksi merkittävistä henkisistä kirjoista, jonka tiedän. Tuolla kirjalla oli aivan kouriintuntuva vaikutus itseeni kun sen löysin ja aloin sitä lukea 2006 kesällä. En tiedä onko mikään kirja vaikuttanut samalla tavalla tuon jälkeen. Mutta ehkä tuo johtuu siitä kontrastista, jonka kirjan lukeminen aiheutti minussa tuona hieman 'haasteellisena' ajanjaksona.

Tärkeintä lienee kiitollisten ajatusten suuntaaminen sitä hahmoa kohtaan, jonka tuntee auttaneen itseään suuresti. Tietenkin oppia voi ja tuleekin kaikilta ihmisiltä ja tapahtumista, mutta edellä mainitut ovat henkilöt, joiden opetukset olen kokenut ”massiivisesti” hyödyllisiksi itselleni.

Vuoden 2008 keväällä löysin Paul Bruntonin muistikirjat (Notebooks) ja nämä kolahtivat kerralla kunnolla. Käytin lähes kaiken työltä ylitse jäävän ajan näiden tutkimiseen. Vuoden 2009 lopussa taas Ramana Maharshin opetusten aika. Sanelin Ramanan tiivistetyt opetukset (lyhyitä lauseita) IPOD:iin ja kuuntelin niitä paljon.

Löysin TAT foundationin verrattain myöhään – vasta tammikuussa 2010. Olin alusta asti vaikuttunut erään sen piiristä ponnistaneen opettajan, Bart Marshallin, puheista ja kirjoituksista. Ajattelin, että tässä olisi kaveri johon voisi luottaa, ja joka tietää mistä puhuu. Kesti kuitenkin useita kuukausia ennen kuin lähestyin häntä sähköpostitse. Tämä tapahtui elokuussa 2010. Sähköpostissani hänelle kirjoitin, että olen aloittamassa intensiivisen henkisen työstämisen jakson ja kaikki neuvot ja apu olisivat enemmän kuin tervetulleita tänä aikana.

Minkälaista sitten on ollut kirjeenvaihto Bartin kanssa? Se mitä voin sanoa on, että sähköposteja en häneltä ole saanut loppujen lopuksi kovin montaa. Olen kyllä kirjoittanut välillä pitkiäkin tekstejä ja kysymyksiä, mutta jotenkin on vain käynyt niin, että olen saanut vastaukset kysymyksiin omalla tahollani ennen kuin olen saanut mitään kirjallista vastausta häneltä. Alunperin tosin ehdotinkin hänelle, että kirjoittaisin hänelle päivityksiä omalta taholtani, ja hän kommentoisi vain mikäli olisin menossa kovasti sivuraiteille.

Jokaisen täytyy tehdä 'työ' itse, vaikka olisikin mahdollista saada kommentteja henkisen opettajan roolissa toimivalta henkilöltä. Se, että on mahdollista saada tällaisen henkilön kommentteja säästää varmasti aikaa ja monia sivuaskeleita. Kokemukseni valossa, en koe erityisen tärkeäksi tavata henkistä opettajaa fyysisesti tai viettää hänen seurassaan aikaa. Mentaalinen yhteys syntyy sähköpostiyhteyden kautta.

Tsekkaa Itsekyselijät -blogissa listatut resurssit.

Erään henkisen etsijän tarina - tähän asti tapahtunutta

Useimmilla henkisen polun kulkijoilla on jonkinlainen tarina siitä kuinka kaikki lähti käyntiin alunperin heidän kohdallaan. Oman henkisen etsinnän siemeneni kylvettiin vuoden 1999 syystalvella, jolloin olin intin taisteluharjoitusleirillä yövartiossa - väsynyt ja kylmissäni . Henkireikäni yön pitkinä tunteina oli pieni muistivihko, johon kirjasin niitä asioita, joita halusin tehdä elämässäni päästessäni siviiliin. Uuden vuosituhannen aattona 31.12.1999 tämä hetki sitten koitti. Olin vapaa tekemään elämässäni mitä ikinä halusin. Lukiossa olin ollut kiinnostunut psykologiasta, ja halusin opiskelemaan tätä yliopistoon. Olin hurjan kiinnostunut kaikenlaisesta itsensä kehittämisestä. Käydessäni kirjastossa mukaani tarttui kaksi painavaa paperikassillista kirjoja: psykologiaa, "personal development", henkisyyttä ja meditaatiota. Kevät meni tutkiessa mitä erilaisempia henkisyyttä sivuavia aihepiirejä sen sijaan, että olisin keskittynyt psykologian pääsykoekirjojen lukemiseen. Seuraukset tästä eivät olleet yllättävät: opiskelupaikka jäi haaveeksi. Päädyin töihin välivuodeksi. Seuraavan vuoden keväällä minulla ei ollut energiaa mittavaan pääsykoelukuponnistukseen, joten hain oppiaineeseen johon tiesin pääseväni suurella varmuudella sisään. Päädyin siis opiskelemaan hieman toista ainetta yliopistoon kuin olin alunperin suunnitellut. Tämä oppiala myös suuntasi minua kunnianhimoisemmin kohti maailmallisiin tavoitteisiin pyrkimystä.

Jo vuonna 2000 olin kiinnostunut meditaatiosta, mutta en ollut löytänyt sopivaa kurssia tai menetelmää meditaatiota harjoittaakseni. Yliopiston ilmoitustaululta olin kyllä löytänyt ilmoituksen "meditation teaching offered. Call ###". Soitin tuohon numeroon ja lähdin tapaamaan kyseistä henkilöä. Olin kuvitellut henkilön olevan jokin aivan tavallinen kerrostalossa asuva työssäkäyvä kaveri, joka vain avuliaasti tarjosi palveluitaan muille. Osoitteeseen, vanhaan ränsistyneeseen puutaloon Tammelan kaupunginosassa saavuttuani tapasin kuitenkin intialainen oranssikaapuinen miehen, joka kertoi, että hänen oma opettajansa oli lähettänyt hänet levittämään opetusta Suomeen. Juttelin kaverin kanssa jonkin aikaa, ja sovimme alustavasti aloittavani joogan ja meditaation opiskelua hänen luonaan. Lähtiessäni tuosta osoitteesta tiesin kuitenkin, että en sinne palaisi. Syy tällaiseen päätökseen lienee se, etten ollut sinut sen uskonnollisen tai mystisen elementin kanssa, joka liittyi tähän henkilöön ja hänen edustamansa traditioon. Olin parikymppinen maailmaa vielä paljoa näkemätön kaveri, joka ei halunnut suinpäin hypätä mihinkään vieraaseen. Päätin siis jatkaa vielä etsintää.

Vuoden 2002 kesällä aloitin tekemään säännöllisiä päivittäisiä meditaatiota. Saman vuoden joulukuussa tapasin yliopiston kurssilla henkilön, joka oli kokenut Intian matkaaja, ja kuulla hänen olevan lähdössä seuraavalle matkalle. Kysyin olisiko hän kiinnostunut ottamaan minut mukaan. Tästä seurasi useamman vuoden jakso jolloin pääsin matkaamaan etelä-Aasiassa pariin otteeseen, yhteensä 6 kuukauden ajan. Kiinnostus Intiaan oli kokonaisvaltaista. Se linkittyi omiin tulevaisuuden suunnitelmiin niin työ- kuin yksityiselämässä lähes täydellisesti. Syntyi paljon ystävyyksiä, jotka tekivät toiseen kulttuuriin tutustumisesta paljon mielekkäämpää kuin mitä vain turistina olisi mahdollista.Tietyt vastoinkäymiset kuitenkin laittoivat kapuloita rattaisiin Intian suunnitelmien toteutumisen suhteen. Seurauksena oli se, että jouduin uudelleen harkitsemaan monia asioita. Vuonna 2007 yliopistosta valmistumisen aikoihin luovuin Intian vuosien aikana suureksi kuplaksi kasvaneista unelmista ja haaveista, ja ajattelin vain olevani Suomessa työssä ja eläväni tavallista elämää ilman mitään haahuilua. Olin myös taloudellisesti sellaisessa tilanteessa, että olin pakotettu aloittamaan työn, vaikka se sitten sitoisikin minut Suomeen pidemmäksi aikaan. Suoritin karmallista velkaani työtä tehden 2,5 vuoden ajan keväälle 2010 asti. Tälle ajanjaksolle leimallista oli se, että kokopäivätyön luonteen vuoksi koin rajoitttavaksi sen, että en voinut panostaa henkisiin asioihin halumallani tavalla aikaa ja energiaa. Tästä rajoituksen tunteesta huolimatta tuntui siltä, että tein juuri sitä mitä pitikin kyseisenä ajanjaksona. Ja tiesin, että jossain vaiheessa - karmallisen velan suoritettuani - olisi koittava myös toisenlainen jakso. Tämä tapahtui toukokuussa 2010 jolloin tarjoutui mahdollisuus ottaa vapaata työstä projektini päätyttyä. Vihdoin ja viimein oli mahdollista omistautua henkiselle etsinnälle, hakea intensiivisesti vastausta kysymykseen "Kuka minä olen?".