Erään henkisen etsijän tarina - tähän asti tapahtunutta

Useimmilla henkisen polun kulkijoilla on jonkinlainen tarina siitä kuinka kaikki lähti käyntiin alunperin heidän kohdallaan. Oman henkisen etsinnän siemeneni kylvettiin vuoden 1999 syystalvella, jolloin olin intin taisteluharjoitusleirillä yövartiossa - väsynyt ja kylmissäni . Henkireikäni yön pitkinä tunteina oli pieni muistivihko, johon kirjasin niitä asioita, joita halusin tehdä elämässäni päästessäni siviiliin. Uuden vuosituhannen aattona 31.12.1999 tämä hetki sitten koitti. Olin vapaa tekemään elämässäni mitä ikinä halusin. Lukiossa olin ollut kiinnostunut psykologiasta, ja halusin opiskelemaan tätä yliopistoon. Olin hurjan kiinnostunut kaikenlaisesta itsensä kehittämisestä. Käydessäni kirjastossa mukaani tarttui kaksi painavaa paperikassillista kirjoja: psykologiaa, "personal development", henkisyyttä ja meditaatiota. Kevät meni tutkiessa mitä erilaisempia henkisyyttä sivuavia aihepiirejä sen sijaan, että olisin keskittynyt psykologian pääsykoekirjojen lukemiseen. Seuraukset tästä eivät olleet yllättävät: opiskelupaikka jäi haaveeksi. Päädyin töihin välivuodeksi. Seuraavan vuoden keväällä minulla ei ollut energiaa mittavaan pääsykoelukuponnistukseen, joten hain oppiaineeseen johon tiesin pääseväni suurella varmuudella sisään. Päädyin siis opiskelemaan hieman toista ainetta yliopistoon kuin olin alunperin suunnitellut. Tämä oppiala myös suuntasi minua kunnianhimoisemmin kohti maailmallisiin tavoitteisiin pyrkimystä.

Jo vuonna 2000 olin kiinnostunut meditaatiosta, mutta en ollut löytänyt sopivaa kurssia tai menetelmää meditaatiota harjoittaakseni. Yliopiston ilmoitustaululta olin kyllä löytänyt ilmoituksen "meditation teaching offered. Call ###". Soitin tuohon numeroon ja lähdin tapaamaan kyseistä henkilöä. Olin kuvitellut henkilön olevan jokin aivan tavallinen kerrostalossa asuva työssäkäyvä kaveri, joka vain avuliaasti tarjosi palveluitaan muille. Osoitteeseen, vanhaan ränsistyneeseen puutaloon Tammelan kaupunginosassa saavuttuani tapasin kuitenkin intialainen oranssikaapuinen miehen, joka kertoi, että hänen oma opettajansa oli lähettänyt hänet levittämään opetusta Suomeen. Juttelin kaverin kanssa jonkin aikaa, ja sovimme alustavasti aloittavani joogan ja meditaation opiskelua hänen luonaan. Lähtiessäni tuosta osoitteesta tiesin kuitenkin, että en sinne palaisi. Syy tällaiseen päätökseen lienee se, etten ollut sinut sen uskonnollisen tai mystisen elementin kanssa, joka liittyi tähän henkilöön ja hänen edustamansa traditioon. Olin parikymppinen maailmaa vielä paljoa näkemätön kaveri, joka ei halunnut suinpäin hypätä mihinkään vieraaseen. Päätin siis jatkaa vielä etsintää.

Vuoden 2002 kesällä aloitin tekemään säännöllisiä päivittäisiä meditaatiota. Saman vuoden joulukuussa tapasin yliopiston kurssilla henkilön, joka oli kokenut Intian matkaaja, ja kuulla hänen olevan lähdössä seuraavalle matkalle. Kysyin olisiko hän kiinnostunut ottamaan minut mukaan. Tästä seurasi useamman vuoden jakso jolloin pääsin matkaamaan etelä-Aasiassa pariin otteeseen, yhteensä 6 kuukauden ajan. Kiinnostus Intiaan oli kokonaisvaltaista. Se linkittyi omiin tulevaisuuden suunnitelmiin niin työ- kuin yksityiselämässä lähes täydellisesti. Syntyi paljon ystävyyksiä, jotka tekivät toiseen kulttuuriin tutustumisesta paljon mielekkäämpää kuin mitä vain turistina olisi mahdollista.Tietyt vastoinkäymiset kuitenkin laittoivat kapuloita rattaisiin Intian suunnitelmien toteutumisen suhteen. Seurauksena oli se, että jouduin uudelleen harkitsemaan monia asioita. Vuonna 2007 yliopistosta valmistumisen aikoihin luovuin Intian vuosien aikana suureksi kuplaksi kasvaneista unelmista ja haaveista, ja ajattelin vain olevani Suomessa työssä ja eläväni tavallista elämää ilman mitään haahuilua. Olin myös taloudellisesti sellaisessa tilanteessa, että olin pakotettu aloittamaan työn, vaikka se sitten sitoisikin minut Suomeen pidemmäksi aikaan. Suoritin karmallista velkaani työtä tehden 2,5 vuoden ajan keväälle 2010 asti. Tälle ajanjaksolle leimallista oli se, että kokopäivätyön luonteen vuoksi koin rajoitttavaksi sen, että en voinut panostaa henkisiin asioihin halumallani tavalla aikaa ja energiaa. Tästä rajoituksen tunteesta huolimatta tuntui siltä, että tein juuri sitä mitä pitikin kyseisenä ajanjaksona. Ja tiesin, että jossain vaiheessa - karmallisen velan suoritettuani - olisi koittava myös toisenlainen jakso. Tämä tapahtui toukokuussa 2010 jolloin tarjoutui mahdollisuus ottaa vapaata työstä projektini päätyttyä. Vihdoin ja viimein oli mahdollista omistautua henkiselle etsinnälle, hakea intensiivisesti vastausta kysymykseen "Kuka minä olen?".